Onpas rauhallista. Kaikki nukkuvat vielä. Nukuttuani neljä tuntia, heräsin ihmeen virkeenä sunnuntaipäivään. Kai tuo hellu pitää tuolta herättää kun se lähtee taas duuniin. Tää suhde tuo kyllä haastetta kerrakseen. Turkkilaiset ovat työnarkomaaneja, yötä päivää painetaan duunia. Kysyinkin, että missäs vaiheessa herra meinaa seukata mun kaa. No, viikossa voi pitää yhden vapaapäivän, maanantain ja torstain välillä. Jotenkin palaa historia mieleen. Ikäänkuin olisin elänyt tämän ennenkin. Yksi vapaa viikossa, eikä sitä suinkaan mun kanssa vietetty, vaan silloin juostiin kaverit läpi ja hoideltiin bisneksiä.

No, käytetään taas mun lempparisanontaa, sitä saa mitä tilaa..

Kun vanha lähtee, uus jo kolkuttelee oven takana. Onko vähäisetkin järjenrippeet häipyneet päästä kun taas seukkaan ulkomaalaisen miehen kanssa. Aika moni ystävistäni tuntuu näin ajattelevan. Ja itsekin mietin että pitääkö sitä jatkuvasti päätänsä seinään hakata. En osaa asiaa tarkemmin eritellä, enkä tottapuhuen haluakaan, oma on elämäni ja jeesustelkoot muut jos haluavat.

Vanhempi tytär on ollut koko kesän Rovaniemellä ja nuorempikin lähtee ensi viikolla. Olen sitten ruhtinaalliset neljä viikkoa yksin täällä. Elokuussa lähetään lasten kanssa Turkkiin lomaileen. Sitä ennen teen hellun kanssa -tunnekotiseutusi- matkoja ja ehkä käydään risteilyllä. Tämmöstä nyt, mutta minut tuntien ens viikolla saattaa olla jo toisin.

Aikaa onkin vierähtänyt sitten viime käynnin. Eipä tässä mitään uutta kotirintamalla ole tapahtunut. Henkilökohtaisella puolella sitäkin enemmän. Mies hakee omaa asuntoa ja kai me tämä suhde sitten kunnialla kuopataan. Aikansa kutakin. Ei ole minusta seurustelusuhteisiin enää. Kun luottamus menee, ei sitä takaisin saa. Myöskin viimeaikaiset uudet tuttavuudet osoittaa, että vakavat suhteet eivät ole muotia enää. Kulutushysteria on iskenyt myös ihmissuhteisiin.

Muuten elämä menee töiden ja lasten ehdoilla. Tällästa se vaan on. Ikuinen rakkaus oli kupla. Ja kuplilla on tapana poksahtaa.

Onko se uusi alku kun poistaa kaikki vanhat kirjoitukset blogista? Voiko elämänkin aloittaa samalla tavalla uusiksi deletoimalla vanhat kirjoitukset? Vastaus on ei. Vaikka muuttaisit huitsin kuikkaan, et pääse menneisyydestä eroon. Vanhat haamut seuraavat sinua, jos et ole käsitellyt niitä selviksi.

Me muutimme kaksi kuukautta sitten Helsinkiin. Työpaikat, asunto, lasten asiat ovat järjestyksessä. Mutta menneisyys ei jätä rauhaan. Enkä tiedä miten saan asiat käsiteltyä ja kykenen jatkamaan elämässä eteenpäin. Tämä nyt on lähinnä parisuhteen problematiikkaa, muilta osin elämä on mallillaan.

Exä on taas aktivoitunut. Kosiskeli mua ihan naimisiin asti. Eiköhän 4 vuotta riittänyt sitä kakkua. Ollaan oltu erossakin jo yli kuusi vuotta.

Viikonloppu meneekin töitten merkeissä. Hyvä niin, eipähän tarvi turhia pohdiskella.